Eräs mustaturkki täyttää tänään keskiviikkona 28.4.2010 viisi vuotta. Sankari juhlii kotonaan, ei ole matkoilla. Näin Vapun lähestyessä voi merkkipäiväänsä juhlia vaikka nakeilla herkutellen.

Viisi vuotta sitten, ollessani marketin parkkipaikalla, sain puhelun Kirstiltä, joka kertoi urospennun syntyneen (kaikkiaan 2 u ja 3 n, katso Pilvipolun kennel/Tuntsalaiset). Olin tehnyt urosvarauksen, koska en voinut/voi kuvitella omistavani narttukoiraa, noh, nämä ovat näitä makuasioita!

Sulo kukkaispoika 6,5 viikkoa (K. Lilja).

Nimesin tulevan koirani Tankki täyteen -sarjan Sulo Vilénin mukaan. Pentu osoittautui myöhemmin varsinaiseksi viikariksi, toisin kuin esikuvansa tv-Sulo. Aika on jo kullannut osan muistoista ja onneksi Sumppi on järkevöitynyt noista ajoista.

Onni ja Sulo Kolilla syyskuussa 2005.

Sulo on nyt luonteeltaan jo täysikasvuisen oloinen. Terävyyttä löytyy edelleen, välillä rasittavuuteen saakka, mutta palautumisaika on onneksi lyhentynyt. Sulon mielestä ihmistä on suojeltava. Varsinkin Satu-täti ja hoito-Äiti ovat hieman epävarmoja ulkoilutettavia, vaikka molemmilla on pitkä kokemus koirien hoitamisesta!

Viiteen vuoteen on mahtunut monenlaista tapahtumaa: luonnetesti, poropaimennuskoe ja kaksi muuttoa. Ehkä nämä muutot ovat olleet koiralle niitä kaikkein haastavimpia tilanteita. Porot kohdattiin vähän niinkuin vasemmalla tassulla huitaisten ja luonnetestissä oli sentään ne kivat tädit tuomaroimassa.

Päivänsankari huhtikuussa 2010.

Mistä Sulo sitten pitää eniten?

- omista ihmisistään

- herkkuruuasta (esim. maksalaatikko)

- koirakavereistaan (no joo, Onni-kaverikin on ihan ok, vaikkakin vähän äksy)

- autoilusta ja mökkeilystä (molemmat rentouttavat mukavasti)

 

ONNENTOIVOTUKSET MYÖS MUILLE TUNTSALAISILLE!

Sulon Onni-kaveri täyttää tänään 22.2 pyöreät 10-vuotta - PALJON ONNEA JA TERVEITÄ VUOSIA ONNILLE! Juhlapäivän kunniaksi Sulo on koonnut blogiinsa pienen kuvakertomuksen Onnista. Aloitetaan!

Onni ja viisi veljeään eli Onnenpojat syntyivät Kontiolahden Pyytivaaralla Pilvipolun kennelissä helmikuun 22. pvä 2000. Siis oikea millennium-pentue! Ohessa Onnin sukutaulu (K. Lilja):

isä Tilko	"Sahfi" eli Tsahpi, Muonion pk	Runne, Kautokeino
		"Sati" eli Tsahpi
	"Kipi" eli Jetta	Tilkku
		Neta eli A'rdna
emä A'rdna	Pilvipolun Pepe	Huhtun Urtti
		Pilvipolun Lilli
	Cikki	Tsahpi, Kautokeino
		Cikki, Kautokeino

Pentuajan leikit sujuivat mukavasti kasvattajan isolla kotipihalla juosten - kuvassa etualalla juoksevaa pikkuista Onnia jahtaa Lykky-veli.

(kuva: K. Lilja)

Onnin korvat olivat ensi alkuun pehmeät, mutta kohosivat pystyyn noin reilun vuoden iässä. Katse on Onnilla ollut aina sielukas ja paljon puhuva.

(kuva: K. Lilja)

Onni aloitti hyvissä ajoin haun harrastamisen, jota muutaman vuoden jälkeen jatkettiin oman ryhmän voimin, erityisesti Liperin vaihtelevissa maastoissa. Kuvassa Onni on juuri löytänyt eksyneen naishenkilön - huomaa Onnin pätevyys ilmaisussa, Onnin haukku on kuuluvaa ja miehekästä, ja sähäkän oranssit hakuliivit (vähän piukatkin ehkä).

Tämä kuva on otettu ulkoilumaastoissamme Noljakassa kevättalvella 2005. Lammashaan kiviaidalle oli Onnin mielestä sopivaa kiivetä ja aurinkokin lämmitti mukavasti. Onni ei koskaan ole ollut sähäkkä hyppijä tai suorittaja, vaan ennemmin hidas, harkitseva, itseään säästävä porokoirapoika - tälle aidalle Onni kapusi asetellen jalkansa huolellisesti, ettei vain kuluisi turhaa energiaa. Hyvä Onska!

Kesäkuussa 2005 Onni sai kaverikseen Pilvipolun Tuntsancahpen eli Sulon. Onnin elämä muuttui kertarysäyksellä - musta, tuhma, pureva sähköjänis valloitti arjen, kesämökin rauhan ja ennen kaikkea muutti tärkeysjärjestyksen vähäksi aikaa koko perheen elämässä. "Onneksi tuo riiviö muutti aika pian omaan kotiinsa", muistelee Onni näin viisi vuotta myöhemmin.

Onni ja Sulo Botaniassa kesällä 2005.

Näin sitä on tultu tähän päivään ja kymmenenteen synttäriin - "toivottavasti sulla on vielä monta vuotta jäljellä Onska-kaveri!"

Voimme seurata pallopelejäsi..

..voidaan juosta kovasti yhdessä..

..ja kuunnella iloisia selityksiäsi!

Luminen talvi on vallannut eteläisen Suomen - maisemat ovat kauniimmat kuin koskaan.

On eräs, jota hanget eivät ahdista, vaan inspiroivat tutkimaan, haistelemaan ja jopa kaivautumaan tähän valkoiseen höttöön, piehtaroinnista puhumattakaan. Mihin enää tarvitsemme traktoreita, kun on olemassa näin uutteria poluntekijöitä? Valokuvaajalle aurattiin näppärä polku metsän uumeniin.

Ulkoilumaastomme ovat muuttuneet hurjasti parissa kuukaudessa. Nyt saa kahlata 50-60 cm:n hangessa - tällaisesta saattoi vain unelmoida kaksi vuotta sitten. Lumilahkeet ovat kulkijalla välttämättömät. Tiheässä kuusikossa lunta oli vähemmän ja Sulo kiipesi löytämälleen kivelle. Pitkän pakkasjakson aikana myös aurinko on päässyt näyttäytymään useina päivinä.

Tykkylunta on puissa paljon Etelä-Suomea myöten. Lumi tekee maisemasta taianomaisen, mutta kulkija ei voi olla helpottamatta oksien painavaa lumitaakkaa - tykky saa polkuni varrella kyytiä!

Lumi on kuorruttanut jokivarren ryteikön ja taivutellut notkeimmat oksat holviksi.

Elämyksellisiä umpihankiretkiä toivottaa Sulo!

Hauska ja riehakas onnentoivotus uudelle vuodelle 2010 Onnilta, Sulolta ja Aatulta - kolmikko tapasi toisensa ulkoilun merkeissä uudenvuoden aattona.

Sulon ja Aatun tapaaminen parin kuukauden tauon jälkeen sujui mutkattomasti.

Aatu ja Sulo revittelivät jäällä kuin viimeistä päivää! Aatu ymmärsi häntä vanhempien koirien aseman, eikä ainakaan vielä osoittanut suurempia kapinan merkkejä. Onnin suupielet Aatu nuoli Onnin tympeydestä huolimatta. Jossain vaiheessa Aatu yritti alistaa Suloa, mutta Sulo ei sellaista pitkään katsellut, ja Aatu ymmärsi yskän.

Onni täyttää helmikuussa 10 v., ollen iästään huolimatta reipas seniori. Itseasiassa ikääntyminen on kuulemma tuonut Onnin persoonaan ja käytökseen uusia piirteitä - Onnista on tullut hellyyden kipeä! Kevyet 22 kg saattaa kiivetä vaivihkaa olohuoneen nojatuolissa istuvan syliin.

Punaturkkinen pikinokka Aatu on luonteeltaan tyypillinen suomenpystykorva: terävä, terhakka ja vilkas.

Kevään tulo on viime aikoina ottanut takapakkia, sen on Sulokin retkillään huomannut. Yöpakkaset pitävät huolen siitä, ettei lumipeite hupene vielä vähään aikaan. Nyt jos olisi sukset, voisi lasketella pitkin hankiaisia. No, tyydymme kävelemään pitkin tuttuja ja tuntemattomia polkuja. Se on ihan yhtä hauskaa.

Viime aikoina olemme ulkoilleet vaihtelevassa pelto-metsä-ympäristössä, kävelleet pitkin hevosten käyttämiä polkuja ja latujen reunamilla. Eilen ulkoiluttajan tarkkaavaisuuden herpaantuessa, ehti Sulo pyörähtää nurin niskoin tuoreeseen hevosenläjään - tätä ennen tuotetta oli nautittu myös sisäisesti! :-D Tämän episodin jälkeen oli Sulo niin tyytyväinen itseensä ja aikaansaannokseensa, ettei ollut enää kiinnostunut muista läjistä. Myöhemmin ohitimme vielä hevosaitauksen sekä ratsastajan, joille Sulo ei sanonut mitään - hyvä juttu!

Teimme ensimmäisen kuvausretken jääputoukselle helmikuussa. Tuolloin puikot olivat vielä ehjiä, mutta muutama viikko sitten niitä oli potkittu hajalle.