Koirille lumi on kaksitahoinen juttu - osa riemuitsee piehtaroinnista, kun taas toisia lumessa paarustaminen tympii. Toissailtana näin, miten eräs pienikokoisen koirarodun edustaja teki tenän keskelle jalkakäytävää, lysähtäen maahan kuin säkillinen perunoita! Omistajat yrittivät tehottomasti maanitella koiraansa siinä onnistumatta. Lopulta piski saatiin sen verran syrjään, että pääsimme Sulon kanssa kulkemaan ohi. Sulohan ei tällaisia omituisuuksia oikein ymmärrä!
Viime viikonloppuna saimme muistutuksen koirien arvaamattomuudesta. Kytkemättömänä omistajansa kanssa kulkenut 2-vuotias uroskoira juoksi Sulon (taluttimessa) kimppuun, purren tätä lopulta reidestä, onneksi vaurioita ei ehtinyt tulla pään/kaulan alueelle. Irtokoiran omistaja sai tempaistua koiransa pois ajoissa joutuen sitten makaamaan maassa koiransa päällä estääkseen uuden hyökkäyksen. "Ei tämä koira ole koskaan ennen tällaista tehnyt.."
Kuka tahansa vastuullinen koiranomistaja ymmärtää tilanteen vakavuuden. Minulle pahin skenaario on nämä vapaana juoksentelevat "kiltit ja tottelevaiset" koirat, joista valitettavan usein saa kuulla. En ole valmis tapattamaan koiraani näin turhassa välikohtauksessa. Täytyy alkaa miettiä, miten näihin tilanteisiin voisi ennalta varautua. Harvemmin ihmisillä on kättä pidempää mukana, mutta minusta se alkaa tuntua varsin järkevältä vaihtoehdolta.
Olen kuullut asuinalueellamme Koillis-Vantaalla irrallaan pidettävistä kahdesta rottweilerista, jotka tulevat aina suoraan toisten koirien luo, omistajansa käskyistä huolimatta. Ilmeisesti mitään ei ole vielä sattunut, mutta mitä on tehtävissä, jos nämä kaksi möhkälettä päättävät kerran käydä kohtaamansa koiran kimppuun? Vastaus: ei mitään!
Miksi osa koiranulkoiluttajista on näin h......n tyhmiä???
Tästä lähtien kuljetan lenkillä mukanani puista perunanuijaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.