Kevään tulo on viime aikoina ottanut takapakkia, sen on Sulokin retkillään huomannut. Yöpakkaset pitävät huolen siitä, ettei lumipeite hupene vielä vähään aikaan. Nyt jos olisi sukset, voisi lasketella pitkin hankiaisia. No, tyydymme kävelemään pitkin tuttuja ja tuntemattomia polkuja. Se on ihan yhtä hauskaa.

Viime aikoina olemme ulkoilleet vaihtelevassa pelto-metsä-ympäristössä, kävelleet pitkin hevosten käyttämiä polkuja ja latujen reunamilla. Eilen ulkoiluttajan tarkkaavaisuuden herpaantuessa, ehti Sulo pyörähtää nurin niskoin tuoreeseen hevosenläjään - tätä ennen tuotetta oli nautittu myös sisäisesti! :-D Tämän episodin jälkeen oli Sulo niin tyytyväinen itseensä ja aikaansaannokseensa, ettei ollut enää kiinnostunut muista läjistä. Myöhemmin ohitimme vielä hevosaitauksen sekä ratsastajan, joille Sulo ei sanonut mitään - hyvä juttu!

Teimme ensimmäisen kuvausretken jääputoukselle helmikuussa. Tuolloin puikot olivat vielä ehjiä, mutta muutama viikko sitten niitä oli potkittu hajalle.