Kevään tulo on viime aikoina ottanut takapakkia, sen on Sulokin retkillään huomannut. Yöpakkaset pitävät huolen siitä, ettei lumipeite hupene vielä vähään aikaan. Nyt jos olisi sukset, voisi lasketella pitkin hankiaisia. No, tyydymme kävelemään pitkin tuttuja ja tuntemattomia polkuja. Se on ihan yhtä hauskaa.

Viime aikoina olemme ulkoilleet vaihtelevassa pelto-metsä-ympäristössä, kävelleet pitkin hevosten käyttämiä polkuja ja latujen reunamilla. Eilen ulkoiluttajan tarkkaavaisuuden herpaantuessa, ehti Sulo pyörähtää nurin niskoin tuoreeseen hevosenläjään - tätä ennen tuotetta oli nautittu myös sisäisesti! :-D Tämän episodin jälkeen oli Sulo niin tyytyväinen itseensä ja aikaansaannokseensa, ettei ollut enää kiinnostunut muista läjistä. Myöhemmin ohitimme vielä hevosaitauksen sekä ratsastajan, joille Sulo ei sanonut mitään - hyvä juttu!

Teimme ensimmäisen kuvausretken jääputoukselle helmikuussa. Tuolloin puikot olivat vielä ehjiä, mutta muutama viikko sitten niitä oli potkittu hajalle.

Masentavan pääkaupunkiseudun ulkopuolelta löytyy paljon mielenkiintoista - onneksi! Lähialueille on lisäksi hyvät yhteydet, ainakin omalla autolla. Joukkoliikenteestä ei paljon voi puhua, paitsi pohjois-etelä-akselilla muualta Helsinkiin tultaessa.

Sulo teki retken Porvoon keskiaikaiselle Isolinnamäelle, joka kohoaa Vanhan Porvoon pohjoispuolella, vain 200-300 metrin kävelymatkan päässä Tuomiokirkolta. Tämä vanha linnavuori on ollut käytössä vähintään keskiajalta lähtien, ehkä pidempäänkin. Myöhemmin mäki on toiminut kaupunkilaisten virkistys- ja huvitusalueena sekä taloudellisessa mielessä mm. maanottopaikkana. 1900-luvun alkuun tultaessa olivat linnoitusten profiilit kärsineet huomattavia vaurioita. Museovirasto restauroi mäen aluetta 1907-1908 rakentaen samalla ensimmäiset sillat ja rajaten kulkureittejä kasvillisuuden elvyttämiseksi.

Tänä päivänä alueella ulkoillaan ja pyöräillään ahkerasti. Mäellä onkin edelleen jouduttu taistelemaan, mutta ei tunkeilijoita, vaan eroosiota vastaan. Maasto tällä historiallisella alueella kuluu, koska kaikki eivät pysy mäkeä kiertävillä poluilla tai ylitä "vallihautoja" puusiltoja pitkin. Eroosion voimistumisen myötä alueella elävät kulttuurilajit joutuvat ahtaalle. On uskomatonta, että ihmiset mm. maastopyöräilevät pitkin poikin muinaisjäännöstä! Törppöjä, toteaa Sulo.

Vallihaudat ylitetään puusiltoja pitkin. Vallien välinen syvyys tulee hyvin esille sillalta käsin tarkasteltuna.

Linnamäeltä avautuu näkymiä länteen Maarinlahden luonnonsatamaan. Mäen seinämät ovat paikoin jyrkät. Sulo käyttäytyi tietysti viisaasti, eikä vetänyt kuvaajaa mukkelismakkelis päin mäntyjä. Vanhat petäjät luovat jylhän, mutta kuitenkin puistomaisen tunnelman.

Mäeltä kantautuu tikan nopea nakutus. Liikenteen äänet eivät linnamäellä häiritse. Tänne tulemme vielä uudestaan!